Kausi on päättynyt. Siuntiossa ollaan nautittu auringosta, käsipallosta, musiikista. Legendaarista. Juniorina olin mukana viidessä turnauksessa, 1976-80.
Viisi finaalia ja kolme kultaa.
Se, että myöhemmin tuli mahdollisuus palata viheriölle (jo liiankin) vanhana oli aikoinaan hyvä päätös. Vaikka nopeus, kimmoisuus, kunto ja voima olivat parhaat hetkensä nähnytkin niin sai kuitenkin uudelleen kokea sen saman fiiliksen mitä junnuvuodet toi. Minä monen muun kanssa. Tänä vuonna jäi pelit pelaamatta muiden kevättoimien takia, mutta ehkä ensi vuonna...
*
Yhteenveto kauden kirjoituksista on vaikea tehdä lyhyesti. Kuitenkin teen tässä pienen yrityksen. Aloitetaan siitä että tämä blogi on lajissamme ensikertalainen. Kiitän Sjundeå IF:ää tästä mahdollisuudesta, kun tämä vuosi muuten käsipallollisesti omalta osaltani oli passiivinen.
Ja vaikka olen näillä sivuilla saanutkin tilaa niin kaikki blogissa esitetyt mielipiteet ovat minun henkilökohtaisia.
Seurasin mahdollisimman paljon otteluja muiden harrastusten ohessa. Olen kauden aikana saanut ainoastaan positiivista palautetta niiltä jotka ovat minulle suoraan puhuneet. Negatiivista palautetta on myös tullut johtuen huolestani lajimme tilasta, ja joka on ollut tämän blogin punainen lanka. Muutamat ovat ottaneet kritiikin henkilökohtaisesti ja muutamilla on valtava herne nenässään. Tämä tyyppinen palaute on lukuunottamatta yhtä tapausta tullut huhuna tai anonyyminä.
Nyt kirjoitan vielä kerran kantani ja teen sen erityisen hitaasti jotta ehditte lukea mahdollisimman tarkkaan:
Hyvä urheiluliitto on sellainen jonka toiminta koko ajan näkee aktiivisen urheilukentän tärkeämpänä.
Huono liitto on sellainen jonka toiminta keskittyy parantamaan liittoa sisäisesti, urheilu ja urheilijat ovat tämäntyyppisessä liitossa aina toisella sijalla. Paitsi kun on lisenssimaksun aika.
Minun mielestäni meidän käsipalloliitto kuuluu, jo perinteisesti, tähän toiseen ryhmään. Miten muuten on mahdollista että:
1. Miesten maajoukkue jolle tarjottiin kotiesikarsintajärjestelyt eivät sitä käyttäneet. Jep. Liian kallista.
Vai? Onko muuta tietoa tästä tapauksesta? Itse en ole sellaista nähnyt. Ai niin, tiedottaminenkin on puutteellista. Niin kauan kuin meillä on maailmallakin kunnioitusta herättävä päävalmentaja kannattaisi varmaan antaa joukkuelle mahdollisuuden. Vaikka vähän maksaisikin...
2. Erotuomarirekrytointi ei ole kehittynyt vastaamaan lajimme tarpeita.
3. Valmennuslisenssijärjestelmä on vielä tekemättä.
4. Liitossa ei vieläkään ole provikalla toimiva yhteistyökumppanimetsästäjä.
5. Ja ne muut, jo aiemmin esittämät (epä)kohdat?
Minulle on aivan saman tekevää kuka liitossa istuu ja kuka tekee päätökset. Ei tämä ole henkilökohtaista. Tämä on iso huoli, ja tiedän että en ole yksin näissä mielipiteissä.
Käsipallo on maailman hienoin urheilulaji ja sitä pitää vaalia.
Epätietoisesti epäpätevät hidastavat kehitystä. (joo, en nytkään tarkoita ketään erityistä)
*
Vuoden valinnat on tehty. Onnea kaikille voittajille! Virheellisesti ollaan jopa väitetty että blogi oli mukana valitsemassa muun muassa All Stars- kentälliset. Kyllä minunkin mielestä O9:lle, vaikka Patte Grönberg hyvän kauden pelasikin, olisi voitu laittaa Kristo Järven. Kun vielä lisää että hän pääsi huippukuntoon vakavan vammansa jälkeen ja edesauttoi joukkueensa hopealle niin... Niin. Mutta näinhän se aina on. Onhan minutkin valittu, jopa kahdesti, vuoden valmentajaksi... huumoria varmaan sekin.
*
Minun All star - joukkue on erilainen:
Paras veskari: Petter Forsström
Paras laita: Johan Skogberg
Paras viiva: Jaan Kauge
Paras takamies: Benny Broman/Kristo Järve
Toiseksi paras valmentaja: Jaakko Horelli
Paras huoltaja: Kauko "Mambo" Kelkka. Paras ikinä.
Paras ottelu: Ruotsi-joku vanhan Jugoslavian maista olympiakarsinnoissa.
Paras erotuomari: Onko niitä?
Parhaat viemärirotat: Aina henkilökohtaisuuksin menevät, usein Atlaksen kotisivuilla, aina samat yhdyssanaongelmalliset anonyymiset yksilöt.
Paras hyvää huomenta: KyIF, joka kolme edellistä kautta haluttiin liiton puolesta nostaa miesten liigaan ja viime kaudella jopa urheilullisesti niin tekikin, tippui nyt kakkoseen mutta pelastui liiton sääntömuutoksesta, ilmaisi viikolla että he tähtäävät tulevaisuuteen jossa heillä on liigajoukkue myös miehissä. Haloo! Teillähän oli jo sellainen joukkue, äskettäin. Mutta, lycka till!
*
Ennen tätä tekstiä sivun klikkauksia oli yhteensä 14.469.
Eurooppa, Amerikat, Aasia.
303 Ruotsissa, 192 USAssa, 105 Norjassa.
En minä tiedä onko se vähän vai paljon. Voin vain kiittää osoitetusta mielenkiinnosta.
*
Jag vill tacka all er som tagit del av dessa texter. Nästan 15.000 tillfredsställer åtminstone mig.
*
Blogi vaikenee. Have a great summer!!!!!
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Nagellack - Kynsilakka
Åttatusen på damfinal. Tolvtusen på herrfinal. Sveriges handbollselit har gjort upp om guldet för denna säsong. Eller som man säger i Sverige: "Handboll är ett spel som spelas från september till maj och sen är Sävehof mästare". Såväl damer mot Lugi och herrar mot kometlaget Kristianstad utklassade sitt finalmotstånd och hela säsongens höjdpunkt blev ett dramaturgiskt fiasko.
Lite plock från den fina inramningen:
Sjutusen (7000!) orangeklädda kristianstadsbor hade rest ner till den nya, fina Malmöarenan för att heja fram de sina. Det orange-färgade nagellacket tog slut i staden så de sena fick åka till grannbyn för att få naglarna i finalskick. Kultur?
Damfinalen stod 9-8 till Sävehof vid spelade trettio. Lugidamerna förliste totalt efter paus, men kunde i slutet lite snygga upp siffrorna. 27-18.
Herrfinalen förväntades bli en jämn uppgörelse men tji fick man också här. Vid spelade 24.23 ledde Sävehof med 12-4.
4 mål.
Nästan ofattbart.
Här avslöjades också det faktum att chefstränare Ola Lindgren inte hunnit (inte har förmåga?) få anfallsspelet i skick. Endast den danska jätten Möller-Madsen (208 lång, 112 tung) spelade på sin nivå och sköt över hälften av lagets mål.
29-21.
Tre saker är värda att kommentera.
1. Bäst på plan var Sävehof-centern Fritzon. Kort och tjock. Men bäst. Hans sista match fick ett värdigt slut.
2. Domarna var usla och lät de ofta mindre Sävehofspelarna riva, rycka, kasta de större motståndarna hur som helst. Ola Lindgren höll på att gå i spinn, och jag är helt överens. Inte är domarna alltid så mycket bättre än våra här i Finland. Vet inte om det tröstar, men faktum kvarstår. Linjelösheten ledde till orättvisa, vilket är katastrofalt i ett handbollssland som Sverige.
Dock bör sägas att Sävehof på alla delområden var bättre, speciellt avgörande var det helt orörliga anfallsspelet som K:stad visade upp.
3. Höjdpunkten kom efter match. Sävehofs vänsternia Emil Berggren intervjuades efteråt. Han är en spelare som till sitt sätt påminner om en lite småslö gigolo. Han är duktig och drar nu till Danmark. Man var säker på att han skulle säga något ganska överlägset men så klämmer han ur sig följande: "Mitt guld är inte så viktigt. Jag har haft glädjen att få spela med Fritzon och spela mot Larsson (K:stads målvakt som också han avslutade sin fina karriär denna kväll). Det är få förunnat att ha fått göra det. Det är deras kväll."
Den kommentaren räddade också min handbollskväll.
Ödmjukt.
Respektfullt.
Snyggt.
*
Västra Nyland hade i lördagens nummer exakt en juttu på sportsidan. En juttu. Nå, den berättade att Peter Kihlstedt fortsätter som tränare för BK:s damer. Det var åtminstone rätt gren.
Ingen tidning söndag.
Ingen tidning måndag.
På tisdag igen...
Vad betalar man för? (Denna kritik är givetvis inte riktad mot t.ex. Tomas Sundström utan mot tidningens linjedragning.)
Så där jättelänge till ids man nog inte prenumerera på Värsta Nyland.
Synd, för handbollsbevakningen har alltid varit tacknämlig, även om man mot slutet av säsongen slutade skriva om kvalet till division ett. Eller om förbundets mycket konstiga ändring i seriesystemet, mitt under brinnande säsong.
*
På tal om Karis. I den staden kan man verkligen konsten att peppa självförtroendet. I fjol berättade nån från William Team att man spelade den bästa handbollen i division ett. Nå, KyIF vann ju WT i slutsspelet. Men kanske då med sämre handboll... vem vet?
I gårdagens juttu sades att man måste komma ihåg att BK-damerna var det lag som bjöd blivande mästarna HIFK på det bästa motsåndet (förlust med två, respektive tre mål) i slutspelet. Sjundeå vann faktiskt en match mot HIFK, likaså GrIFK. Men kanske då med sämre motstånd... hur nu det sen är möjligt?
*
Grattis till guldet Sjundeås A-pojkar! Snyggt jobbat!
*
Ensi viikolla kausi pakettiin Siuntion viheriöllä. Blogi palaa vielä sen jälkeen, yhteenvetoineen.
*
Nytt ord. I kamp mot t.ex. mobbning. Själförsvar.
Lite plock från den fina inramningen:
Sjutusen (7000!) orangeklädda kristianstadsbor hade rest ner till den nya, fina Malmöarenan för att heja fram de sina. Det orange-färgade nagellacket tog slut i staden så de sena fick åka till grannbyn för att få naglarna i finalskick. Kultur?
Damfinalen stod 9-8 till Sävehof vid spelade trettio. Lugidamerna förliste totalt efter paus, men kunde i slutet lite snygga upp siffrorna. 27-18.
Herrfinalen förväntades bli en jämn uppgörelse men tji fick man också här. Vid spelade 24.23 ledde Sävehof med 12-4.
4 mål.
Nästan ofattbart.
Här avslöjades också det faktum att chefstränare Ola Lindgren inte hunnit (inte har förmåga?) få anfallsspelet i skick. Endast den danska jätten Möller-Madsen (208 lång, 112 tung) spelade på sin nivå och sköt över hälften av lagets mål.
29-21.
Tre saker är värda att kommentera.
1. Bäst på plan var Sävehof-centern Fritzon. Kort och tjock. Men bäst. Hans sista match fick ett värdigt slut.
2. Domarna var usla och lät de ofta mindre Sävehofspelarna riva, rycka, kasta de större motståndarna hur som helst. Ola Lindgren höll på att gå i spinn, och jag är helt överens. Inte är domarna alltid så mycket bättre än våra här i Finland. Vet inte om det tröstar, men faktum kvarstår. Linjelösheten ledde till orättvisa, vilket är katastrofalt i ett handbollssland som Sverige.
Dock bör sägas att Sävehof på alla delområden var bättre, speciellt avgörande var det helt orörliga anfallsspelet som K:stad visade upp.
3. Höjdpunkten kom efter match. Sävehofs vänsternia Emil Berggren intervjuades efteråt. Han är en spelare som till sitt sätt påminner om en lite småslö gigolo. Han är duktig och drar nu till Danmark. Man var säker på att han skulle säga något ganska överlägset men så klämmer han ur sig följande: "Mitt guld är inte så viktigt. Jag har haft glädjen att få spela med Fritzon och spela mot Larsson (K:stads målvakt som också han avslutade sin fina karriär denna kväll). Det är få förunnat att ha fått göra det. Det är deras kväll."
Den kommentaren räddade också min handbollskväll.
Ödmjukt.
Respektfullt.
Snyggt.
*
Västra Nyland hade i lördagens nummer exakt en juttu på sportsidan. En juttu. Nå, den berättade att Peter Kihlstedt fortsätter som tränare för BK:s damer. Det var åtminstone rätt gren.
Ingen tidning söndag.
Ingen tidning måndag.
På tisdag igen...
Vad betalar man för? (Denna kritik är givetvis inte riktad mot t.ex. Tomas Sundström utan mot tidningens linjedragning.)
Så där jättelänge till ids man nog inte prenumerera på Värsta Nyland.
Synd, för handbollsbevakningen har alltid varit tacknämlig, även om man mot slutet av säsongen slutade skriva om kvalet till division ett. Eller om förbundets mycket konstiga ändring i seriesystemet, mitt under brinnande säsong.
*
På tal om Karis. I den staden kan man verkligen konsten att peppa självförtroendet. I fjol berättade nån från William Team att man spelade den bästa handbollen i division ett. Nå, KyIF vann ju WT i slutsspelet. Men kanske då med sämre handboll... vem vet?
I gårdagens juttu sades att man måste komma ihåg att BK-damerna var det lag som bjöd blivande mästarna HIFK på det bästa motsåndet (förlust med två, respektive tre mål) i slutspelet. Sjundeå vann faktiskt en match mot HIFK, likaså GrIFK. Men kanske då med sämre motstånd... hur nu det sen är möjligt?
*
Grattis till guldet Sjundeås A-pojkar! Snyggt jobbat!
*
Ensi viikolla kausi pakettiin Siuntion viheriöllä. Blogi palaa vielä sen jälkeen, yhteenvetoineen.
*
Nytt ord. I kamp mot t.ex. mobbning. Själförsvar.
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Rautalanka - Ståltråd
Viime viikon kirjoitus herätti jälleen hilpeitä reaktioita. Eri tasot ja tahot reagoivat tekstiini, toki myös eri tasoisesti. Kiitän asiallisesta palautteesta jota tuli ilahduttavasti.
Minua on syytetty siitä että kritiikkini kohdistuu johonkin erityiseen henkilöön. Ja nämä aina yhtä anonyymit kommentit puolustavat kauttaaltaan liiton toimistohenkilökuntaa ja liiton hallitusta. Totta kai se kohdistuu aina johonkin. Jos kritisoin käsipalloa en tietenkään hauku esimerkiksi Inkoon kunnanhallitusta. Tai Tampereen liikennevalvontaa.
Joten.
*
Olen kritisoinut kuusi pääkohtaa käsipallossamme. Kaikkiin näihin olen myös asettanut parannus- tai muutosehdotuksia. (Täten poikkean myös tässä asiassa valtavasti Perussuomalaisesta politiikasta, jota tunnetaan siitä että kritisoidaan kaikkea, muttei anneta vaihtoehtoja. Että se vertaus ei mennyt aivan kohdalleen. Sitä paitsi olen melko tolerantti, suvaitsevainen. Piirre ja ominaisuus joka ei sekään vastaa persujen yleisasennetta.)
Nämä kuusi asiaa ovat:
1. Juniorikäsipallo. Edelleen kuulee omasta mielestään viisaita visionäärejä jotka ovat mielestään keksineet jotain uutta. Satsataan junnuihin. Ei millään pahalla, mutta tämän olen kuullut jo vuodesta 1975 kun itse aloitin käsipallon. Kritisoin toiminnan sisältöä ja tiedon puutetta koskien mitä lapsi- ja juniorikäsipallossa tehdään. Kasvun eri vaiheet pitäisi ohjata toiminnan sisältöä, mutta siihen vaaditaan koulutusta.
2. Seurajohtajien lajituntemusta, ja näkyvyysasiat.
3. Sarjajärjestelmät ja niiden muutokset kesken kauden. Numerot ja esimerkit ovat/olivat silkkaa matematiikkaa.
4. Valmennuskoulutus ja lisenssijärjestelmän puuttuminen.
5. Erotuomareiden rekrytointiohjelma. Tai sen tehottomuus.
6. Miesten maajoukkueen säästöbudjetti.
Parannus- tai muutosehdotukset löytyvät aijemmista blogeista. Sinne vaan lukemaan.
Näin.
*
Moni pointti kritiikissäni kohdistuu ymmärrettävästi käsipalloliittoon. Korviini on myös tullut tieto että ollaan sovittu - ainakin epävirallisesti - että blogikirjoituksiin ei reagoida. Hiljaisuudella pärjää toki tovin. Kypsästi, aikuisesti.
Ja ylimielisesti.
Ja hei, tämähän on täysin epävirallinen ilmaisupaikka, mitä nyt sitä kommentoimaan. Kuitenkin tulee mieleen vanha Neuvostoliitto. Liitto sekin.
Sielläkin vaijettiin kunnes rangaistiin.
On kuitenkin kaksi tapaa herättää nukkuvaa karhua. Toinen on se että joku seura/jotkut seurat, jossa on samantyyppiset mielipiteet käyttävät virallista tietä ja avaavat keskustelun kevät- tai syysliittokokoustasolla. Hyvä tie.
Toinen on se että käytän hyvät mediakontaktini.
Rankempi tie.
*
Olen täysin varma siitä että jos me haluamme kehittyä kansainvälisessä kilpailussa ja kansallisessa kilpailussa muiden lajien seassa emme voi välttyä rajustakin keskustelusta. Jos liitto nyt piiloutuu P90- ja P94- joukkueiden mahtavan karsintamenestyksen taakse niin liitto pettää itseään. Ja näin ollen myös kenttää.
*
Kalervo Kummola on moukka. Ensin hän hinnoittaa kotikisat mahdottomiksi tavalliselle kansalle. Sitten hän lätkän MM-kisojen avajaispuheessaan puhui ensin suomea (hyvä), sitten englantia (ei niin hyvä) ja vasta sitten ruotsia. Ei siinä mitään, mutta kun hän puhui ruotsia hän kohdisti puheen Ruotsiin. K. Kummola siis ei toivo että me ruotsia puhuvat suomalaiset, myös lätkästä kiinnostuneet lisenssimaksjat, tuntisimme itsemme tervetulleiksi kisoihin. Onneksi Sauli siinä vieressä korjasi tilanteen tyylikkäästi.
Sauli for President!
*
Lukekaa Urheilulehteä. Minun kritiikki ei välttämättä sen jälkeen tunnu niin pahalta.
*
I Sverige avgörs i dag vem som möter Sävehof i herrfinalen. GUIF möter (i Eskilstuna) Kristianstad i den avgörande femte semifinalen. Och nu är spelarna griniga mot varandra. Kan bli minnesvärt. Först lite hockey, dock. Trots att mitt modersmål är svenska i detta enfaldiga land av kummolor, finnar och pormaskar...
*
Nytt ord. Månen var i går solstor.
Minua on syytetty siitä että kritiikkini kohdistuu johonkin erityiseen henkilöön. Ja nämä aina yhtä anonyymit kommentit puolustavat kauttaaltaan liiton toimistohenkilökuntaa ja liiton hallitusta. Totta kai se kohdistuu aina johonkin. Jos kritisoin käsipalloa en tietenkään hauku esimerkiksi Inkoon kunnanhallitusta. Tai Tampereen liikennevalvontaa.
Joten.
*
Olen kritisoinut kuusi pääkohtaa käsipallossamme. Kaikkiin näihin olen myös asettanut parannus- tai muutosehdotuksia. (Täten poikkean myös tässä asiassa valtavasti Perussuomalaisesta politiikasta, jota tunnetaan siitä että kritisoidaan kaikkea, muttei anneta vaihtoehtoja. Että se vertaus ei mennyt aivan kohdalleen. Sitä paitsi olen melko tolerantti, suvaitsevainen. Piirre ja ominaisuus joka ei sekään vastaa persujen yleisasennetta.)
Nämä kuusi asiaa ovat:
1. Juniorikäsipallo. Edelleen kuulee omasta mielestään viisaita visionäärejä jotka ovat mielestään keksineet jotain uutta. Satsataan junnuihin. Ei millään pahalla, mutta tämän olen kuullut jo vuodesta 1975 kun itse aloitin käsipallon. Kritisoin toiminnan sisältöä ja tiedon puutetta koskien mitä lapsi- ja juniorikäsipallossa tehdään. Kasvun eri vaiheet pitäisi ohjata toiminnan sisältöä, mutta siihen vaaditaan koulutusta.
2. Seurajohtajien lajituntemusta, ja näkyvyysasiat.
3. Sarjajärjestelmät ja niiden muutokset kesken kauden. Numerot ja esimerkit ovat/olivat silkkaa matematiikkaa.
4. Valmennuskoulutus ja lisenssijärjestelmän puuttuminen.
5. Erotuomareiden rekrytointiohjelma. Tai sen tehottomuus.
6. Miesten maajoukkueen säästöbudjetti.
Parannus- tai muutosehdotukset löytyvät aijemmista blogeista. Sinne vaan lukemaan.
Näin.
*
Moni pointti kritiikissäni kohdistuu ymmärrettävästi käsipalloliittoon. Korviini on myös tullut tieto että ollaan sovittu - ainakin epävirallisesti - että blogikirjoituksiin ei reagoida. Hiljaisuudella pärjää toki tovin. Kypsästi, aikuisesti.
Ja ylimielisesti.
Ja hei, tämähän on täysin epävirallinen ilmaisupaikka, mitä nyt sitä kommentoimaan. Kuitenkin tulee mieleen vanha Neuvostoliitto. Liitto sekin.
Sielläkin vaijettiin kunnes rangaistiin.
On kuitenkin kaksi tapaa herättää nukkuvaa karhua. Toinen on se että joku seura/jotkut seurat, jossa on samantyyppiset mielipiteet käyttävät virallista tietä ja avaavat keskustelun kevät- tai syysliittokokoustasolla. Hyvä tie.
Toinen on se että käytän hyvät mediakontaktini.
Rankempi tie.
*
Olen täysin varma siitä että jos me haluamme kehittyä kansainvälisessä kilpailussa ja kansallisessa kilpailussa muiden lajien seassa emme voi välttyä rajustakin keskustelusta. Jos liitto nyt piiloutuu P90- ja P94- joukkueiden mahtavan karsintamenestyksen taakse niin liitto pettää itseään. Ja näin ollen myös kenttää.
*
Kalervo Kummola on moukka. Ensin hän hinnoittaa kotikisat mahdottomiksi tavalliselle kansalle. Sitten hän lätkän MM-kisojen avajaispuheessaan puhui ensin suomea (hyvä), sitten englantia (ei niin hyvä) ja vasta sitten ruotsia. Ei siinä mitään, mutta kun hän puhui ruotsia hän kohdisti puheen Ruotsiin. K. Kummola siis ei toivo että me ruotsia puhuvat suomalaiset, myös lätkästä kiinnostuneet lisenssimaksjat, tuntisimme itsemme tervetulleiksi kisoihin. Onneksi Sauli siinä vieressä korjasi tilanteen tyylikkäästi.
Sauli for President!
*
Lukekaa Urheilulehteä. Minun kritiikki ei välttämättä sen jälkeen tunnu niin pahalta.
*
I Sverige avgörs i dag vem som möter Sävehof i herrfinalen. GUIF möter (i Eskilstuna) Kristianstad i den avgörande femte semifinalen. Och nu är spelarna griniga mot varandra. Kan bli minnesvärt. Först lite hockey, dock. Trots att mitt modersmål är svenska i detta enfaldiga land av kummolor, finnar och pormaskar...
*
Nytt ord. Månen var i går solstor.
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Paljon- Myky
Nyt on niin paljon asiaa etten ihan tiedä mistä aloittaisin. Aloitetaan ajankohtaisista asioista.
Mennä viikolla ollaan aikuisissa sarjoissa leivottu uusia Suomen Mestareita. Blogi onnittelee iloisesti sekä miesten Westiä että naisten HIFKiä. Hieno suoritus. Toinen kesti paineet ja hävisi kaudella vain kerran, toinen oli vaikean kauden jälkeen (taas) parhaimmillaan ratkaisuhetkillä. Kaikki ovat tietysti yhtä paljon mestareita mutta nostaisin mielelläni erikoisonniteltavaksi Nette Tallqvistin joka vaikean polvivamman jälkeen vielä jaksoi runtata itsensä huippukuntoon. Toinen saman erikoisonnittelun ansaitsee mielestäni kaikkien aikojen käsipalloilija Micke Källman. Hyvää vauhtia nousemassa myös kaikkien aikojen valmentajaksi.
*
Molemmat kauden hopeajoukkueet ovat myös tehnyt hyvää työtä. Sekä Grani naispuolella että Atlas miespuolella voivat tyytyväisinä hetken huilata jotta löytyy taas kovaa asennetta kesätreeneihin. Hopea ei näille joukkueille todellakaan ole häpeä.
*
Pronssijoukkueilla on myös samanlaisia tuntemuksia. Cocks ja Sparta halusivat enemmän mutta saivat tyytyä tähän. Ei mitenkään huonoa, muttei hyvääkään. Ja - joo- kaikilla on omat sairaskertomuksensa johon pettymyksen hetkellä nojata. Niin se on urheilussa.
*
Sjundeå IF, sen sijaan ei voi mitenkään olla tyytyväinen edustusjoukkueidensa saavutuksiin. Molemmat jäivät nuolemaan näppejään nelosina. Kyllä olen minäkin kuullut tukun hyviäkin selityksiä miksi näin kävi. Todellisuudessa naisten runkosarjaykkönen ja miesten kakkonen epäonnistui niin vakavasti että seuran on pohdittava että missä Siuntion käsipallo on viiden vuoden kuluttua. Onko seurassa johdon henkilöt oikeita? Onko junioritoiminta sellaisisten valmentajien käsissä joka kehittää oikeita asioita? Ja onko seuran valmentajakerho panostanut koulutusasioihin? Koska kyllä kai valmentajakerholla on aktiivinen toiminta näinkin perinteisessä seurassa?
No, uutta matoa koukkuun. Siis uutta.
*
Ja sitten.
Tänään Esbo IF voitti KyIFin divarikarsinnan viimeisessä ottelussa. Oltuaan pahimmillaan seitsemän maalin tappioasemassa kotijoukkue Esbo otti ja voitti. Näin ollen Esbo IF nousi tietojeni mukaan ensimmäisen kerran historiansa aikana ykkösdivariin. Onneksi olkoon!
KyIF, joka viime vuonna oli divarin paras ja nousi liigaan, (siitä kuitenkin kieltäytyen) putosi näin ollen kakkoseen!
Mutta mitä vielä?
Viime kauden KyIF-joukkueeksi valittiin naisten joukkue joka voitettuaan neljä, korkeintaan viisi ottelua divarissa (!) nostettiin kirjoituspöytäpäätöksen kautta naisten korkeimpaan sarjaan. Ehdotan täten että vuoden joukkueeksi KyIFissä valitaan samoin perustein nyt miesten joukkue. Kriteerit täyttyy; huono menestys kentällä mutta kirjoituspöydän kautta säilyttää paikkansa.
Miten näin? Jaa-a. (Seuraava tarina on tosi.)
Liitto päätti kesken kauden, nyt keväällä, että kaikki divarikarsintaan osallistuvat seitsemän joukkuetta pelaavat ensi vuonna ykkösessä!
Hyvä asiassa on se että vihdoin ensi kaudella pelataan enemmän kuin 14 runkosarjaottelua. Noustaan kahdeksaantoista.
Pahaa tässä on seuraavat asiat:
1. Koko jännitys karsintasarjassa katosi saman tien. Urheilullisesti surkea tapahtuma koko sarja.
2. Liitto tekee näillä ihmeellisillä ratkaisulla ja järjestelmämuutoksilla yleisölle hallaa. Voit esittää kentällä melkein mitä vaan mutta nousu varmistetaan aivan toisaalla. Näinhän kävi viime kaudella naisten sarjassa.
Kauden aikana EI VOI muuttaa järjestelmää. Naurettavaa toimintaa.
3. Atlas kakkonen hävisi kaikki karsintaottelunsa mutta säilyy uudistetulla järjestelmällä divarissa. Hmm... ei kai vaan taas.... Haiskahtaa kyllä tänne asti. Kai ne Kotikylän Kundit haluaa että farmijoukkue pelaa ykkösdivarissa. Enemmän hyötyä edustusjoukkueelle...
*
Luin liiton kevätkokouksen raporttia. Siellä oltiin hyvin positiivisia lajimme tilasta. Hyvä näin. Näihin positiivisiin asioihin lukeutui myös taloudellinen tilanne jossa todettiin että plussalla ollaan ja kohta enemmänkin. Tottakai ollaan plussalla jos miesten maajoukkueeseen ei satsata rahaa (juu, tiedän että junnumaajoukkueetkin maksavat kun heillä nyt on hyvä toiminta, siitä jopa ymmärrystä antaen).
Miesten maajoukkueella on mahdollisuus järjestää kotiesikarsinnat nyt kesäkuussa. Mutta liitossa mietitään että onko se liian kallista.
S-na!
Palaan päätöksen jälkeen varmaan asiaan. Edelleen elän toivossa että lajimme lippulaiva saa esiintyä kotonaan. Kun on hyvätkin mahdollisuudet edetäkin. Mutta, eihän valmisteluille jää enää paljoakaan aikaa. Mutta sama se. Solmiopellet voi väärän päätöksen tehtyään taas ensi vuonna avata samppanjat kun taloustilanne taas on parantunut...
*
Tämä oli yksikielisesti tällä kertaa tässä. Glada Vappen!
Mennä viikolla ollaan aikuisissa sarjoissa leivottu uusia Suomen Mestareita. Blogi onnittelee iloisesti sekä miesten Westiä että naisten HIFKiä. Hieno suoritus. Toinen kesti paineet ja hävisi kaudella vain kerran, toinen oli vaikean kauden jälkeen (taas) parhaimmillaan ratkaisuhetkillä. Kaikki ovat tietysti yhtä paljon mestareita mutta nostaisin mielelläni erikoisonniteltavaksi Nette Tallqvistin joka vaikean polvivamman jälkeen vielä jaksoi runtata itsensä huippukuntoon. Toinen saman erikoisonnittelun ansaitsee mielestäni kaikkien aikojen käsipalloilija Micke Källman. Hyvää vauhtia nousemassa myös kaikkien aikojen valmentajaksi.
*
Molemmat kauden hopeajoukkueet ovat myös tehnyt hyvää työtä. Sekä Grani naispuolella että Atlas miespuolella voivat tyytyväisinä hetken huilata jotta löytyy taas kovaa asennetta kesätreeneihin. Hopea ei näille joukkueille todellakaan ole häpeä.
*
Pronssijoukkueilla on myös samanlaisia tuntemuksia. Cocks ja Sparta halusivat enemmän mutta saivat tyytyä tähän. Ei mitenkään huonoa, muttei hyvääkään. Ja - joo- kaikilla on omat sairaskertomuksensa johon pettymyksen hetkellä nojata. Niin se on urheilussa.
*
Sjundeå IF, sen sijaan ei voi mitenkään olla tyytyväinen edustusjoukkueidensa saavutuksiin. Molemmat jäivät nuolemaan näppejään nelosina. Kyllä olen minäkin kuullut tukun hyviäkin selityksiä miksi näin kävi. Todellisuudessa naisten runkosarjaykkönen ja miesten kakkonen epäonnistui niin vakavasti että seuran on pohdittava että missä Siuntion käsipallo on viiden vuoden kuluttua. Onko seurassa johdon henkilöt oikeita? Onko junioritoiminta sellaisisten valmentajien käsissä joka kehittää oikeita asioita? Ja onko seuran valmentajakerho panostanut koulutusasioihin? Koska kyllä kai valmentajakerholla on aktiivinen toiminta näinkin perinteisessä seurassa?
No, uutta matoa koukkuun. Siis uutta.
*
Ja sitten.
Tänään Esbo IF voitti KyIFin divarikarsinnan viimeisessä ottelussa. Oltuaan pahimmillaan seitsemän maalin tappioasemassa kotijoukkue Esbo otti ja voitti. Näin ollen Esbo IF nousi tietojeni mukaan ensimmäisen kerran historiansa aikana ykkösdivariin. Onneksi olkoon!
KyIF, joka viime vuonna oli divarin paras ja nousi liigaan, (siitä kuitenkin kieltäytyen) putosi näin ollen kakkoseen!
Mutta mitä vielä?
Viime kauden KyIF-joukkueeksi valittiin naisten joukkue joka voitettuaan neljä, korkeintaan viisi ottelua divarissa (!) nostettiin kirjoituspöytäpäätöksen kautta naisten korkeimpaan sarjaan. Ehdotan täten että vuoden joukkueeksi KyIFissä valitaan samoin perustein nyt miesten joukkue. Kriteerit täyttyy; huono menestys kentällä mutta kirjoituspöydän kautta säilyttää paikkansa.
Miten näin? Jaa-a. (Seuraava tarina on tosi.)
Liitto päätti kesken kauden, nyt keväällä, että kaikki divarikarsintaan osallistuvat seitsemän joukkuetta pelaavat ensi vuonna ykkösessä!
Hyvä asiassa on se että vihdoin ensi kaudella pelataan enemmän kuin 14 runkosarjaottelua. Noustaan kahdeksaantoista.
Pahaa tässä on seuraavat asiat:
1. Koko jännitys karsintasarjassa katosi saman tien. Urheilullisesti surkea tapahtuma koko sarja.
2. Liitto tekee näillä ihmeellisillä ratkaisulla ja järjestelmämuutoksilla yleisölle hallaa. Voit esittää kentällä melkein mitä vaan mutta nousu varmistetaan aivan toisaalla. Näinhän kävi viime kaudella naisten sarjassa.
Kauden aikana EI VOI muuttaa järjestelmää. Naurettavaa toimintaa.
3. Atlas kakkonen hävisi kaikki karsintaottelunsa mutta säilyy uudistetulla järjestelmällä divarissa. Hmm... ei kai vaan taas.... Haiskahtaa kyllä tänne asti. Kai ne Kotikylän Kundit haluaa että farmijoukkue pelaa ykkösdivarissa. Enemmän hyötyä edustusjoukkueelle...
*
Luin liiton kevätkokouksen raporttia. Siellä oltiin hyvin positiivisia lajimme tilasta. Hyvä näin. Näihin positiivisiin asioihin lukeutui myös taloudellinen tilanne jossa todettiin että plussalla ollaan ja kohta enemmänkin. Tottakai ollaan plussalla jos miesten maajoukkueeseen ei satsata rahaa (juu, tiedän että junnumaajoukkueetkin maksavat kun heillä nyt on hyvä toiminta, siitä jopa ymmärrystä antaen).
Miesten maajoukkueella on mahdollisuus järjestää kotiesikarsinnat nyt kesäkuussa. Mutta liitossa mietitään että onko se liian kallista.
S-na!
Palaan päätöksen jälkeen varmaan asiaan. Edelleen elän toivossa että lajimme lippulaiva saa esiintyä kotonaan. Kun on hyvätkin mahdollisuudet edetäkin. Mutta, eihän valmisteluille jää enää paljoakaan aikaa. Mutta sama se. Solmiopellet voi väärän päätöksen tehtyään taas ensi vuonna avata samppanjat kun taloustilanne taas on parantunut...
*
Tämä oli yksikielisesti tällä kertaa tässä. Glada Vappen!
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Kohta - Snart
Kohta on kesä. Ennen sitä odotellaan kaikessa rauhassa kevään etablisointia, sunnuntainen helleaalto ei riitä todisteeksi. Ja Hell(te)estä puheen ollen. Naisten sarja on täysin auki. Grani ja HIFK voivat vielä voittaa kaiken, Sparta ja Siuntio puolestaan hävitä saman verran.
Jos SIF:n naiset loistavan runkosarjan jälkeen jää mitalitta niin kysymyksessä on täydellinen epäonnistuminen. Pronssi voi vielä laastaroida haavat, mutta nelossija... No, se jää nähtäväksi.
Kohta tiedämme.
Miesten sijoitukset puolestaan ovat täysin selvät. West kultaloittaa omat tekemisensä huomisessa, muodollisessa, kolmannessa finaalissa ja näin ansaitusti saa kotonaan ripustaa hienoimmat mitalit kaulaansa kotiyleisönsä edessä. Siuntion miehet puolestaan lähti kesälomalle ilmeet apeina. Aika paljon runkosarjassa finaalijoukkueena esiintynyt nippu alisuoritti naisjoukkuetta kopioiden kauden ratkaisuhetkillä mutta loukkaantumisiin vedoten pystyy kuitenkin helpohkosti löytämään käytännölliseen syyn taaperrukseen.
Kohta nähdään myös mikäli BK-46 onnistuu haalimaan omiaan kotiin, asia joka helpottuu kun sekä valmentaja ja maalivahtiosasto on jo pantu ojennukseen.
Kohta tiedämme senkin.
Toivottavasti seurajohdot ovat ajan tasalla ja hoitavat pelaajasopimukset kiireen vilkkaa. Vaaditaan ammattimaisuutta, hieman rahaa ja hyvä strategia. Tällä hetkellä julkista strategiaottelua johtaa mainittu BK.
Silly season. Aina yhtä mielenkiintoinen.
*
Eftersom FST sade upp televiseringen med handbollen som där missade 50000-80000 finalåskådare byter man land och följer den svenska handbollens slutspel. Både dam- och herrmatcher televiseras regelbundet. Kristianstad vars nybyggda hall och nyförvärvade tränare har ett publiksnitt på ca 3100 personer bjöd på en verklig upplevelse i gårdagens andra semifinal mot grundserieettan GUIF från Eskilstuna. Över 5000 åskådare som hoppade och dansade varje gång hemmalaget gjorde nåt och som totalstannade och -tystnade när GUIF gjorde mål. GUIF ledde med tre mål med mindre än fem minuter kvar. Ola Lindgren, även förbundskapten, tog time out, satte punkt på två och hemmalaget gjorde 4-0 på tre minuter. GUIF hade sparat sin time out och använde den vid ca 59:30. In med sjunde utespelaren och avslut från överraskande håll. Förlängning. Bra coaching från båda håll.
Njutbart.
Handbollsfest.
Kommer vi nånsin att få uppleva nåt sånt här hemma hos oss. Och då är ju Sveriges elitserie verkligen liten jämfört med Danmark och därifrån vidare ut i Europa.
Snart får vi inte veta det.
*
Veckans lista har lyst med sin frånvaro, men gör här come back:
Sålunda.
VECKANS
BRA FÖRSÖK: Veikkaus-TV och nätfinalerna.
BÄSTA: Kimi Räikkönen. Inte nöjd med att bli tvåa. Snacka om vinnarskalle. Bor visst i Kyrkslätt...
SÄMSTA: Ilkka Kanervas oförstående till domen. Det är mycket som är ruttet i det här landet...
MARDRÖM: Den publicitet fanskapet i Norge får och fått.
ROLIGASTE: Bowling- och bastutillfället i Borgå med Jussi Konkola och andra, lite äldre Akillesgubbar...
TV: VM i snooker. Eurosport.
*
Menen terassille. Haravoimaan.
Jos SIF:n naiset loistavan runkosarjan jälkeen jää mitalitta niin kysymyksessä on täydellinen epäonnistuminen. Pronssi voi vielä laastaroida haavat, mutta nelossija... No, se jää nähtäväksi.
Kohta tiedämme.
Miesten sijoitukset puolestaan ovat täysin selvät. West kultaloittaa omat tekemisensä huomisessa, muodollisessa, kolmannessa finaalissa ja näin ansaitusti saa kotonaan ripustaa hienoimmat mitalit kaulaansa kotiyleisönsä edessä. Siuntion miehet puolestaan lähti kesälomalle ilmeet apeina. Aika paljon runkosarjassa finaalijoukkueena esiintynyt nippu alisuoritti naisjoukkuetta kopioiden kauden ratkaisuhetkillä mutta loukkaantumisiin vedoten pystyy kuitenkin helpohkosti löytämään käytännölliseen syyn taaperrukseen.
Kohta nähdään myös mikäli BK-46 onnistuu haalimaan omiaan kotiin, asia joka helpottuu kun sekä valmentaja ja maalivahtiosasto on jo pantu ojennukseen.
Kohta tiedämme senkin.
Toivottavasti seurajohdot ovat ajan tasalla ja hoitavat pelaajasopimukset kiireen vilkkaa. Vaaditaan ammattimaisuutta, hieman rahaa ja hyvä strategia. Tällä hetkellä julkista strategiaottelua johtaa mainittu BK.
Silly season. Aina yhtä mielenkiintoinen.
*
Eftersom FST sade upp televiseringen med handbollen som där missade 50000-80000 finalåskådare byter man land och följer den svenska handbollens slutspel. Både dam- och herrmatcher televiseras regelbundet. Kristianstad vars nybyggda hall och nyförvärvade tränare har ett publiksnitt på ca 3100 personer bjöd på en verklig upplevelse i gårdagens andra semifinal mot grundserieettan GUIF från Eskilstuna. Över 5000 åskådare som hoppade och dansade varje gång hemmalaget gjorde nåt och som totalstannade och -tystnade när GUIF gjorde mål. GUIF ledde med tre mål med mindre än fem minuter kvar. Ola Lindgren, även förbundskapten, tog time out, satte punkt på två och hemmalaget gjorde 4-0 på tre minuter. GUIF hade sparat sin time out och använde den vid ca 59:30. In med sjunde utespelaren och avslut från överraskande håll. Förlängning. Bra coaching från båda håll.
Njutbart.
Handbollsfest.
Kommer vi nånsin att få uppleva nåt sånt här hemma hos oss. Och då är ju Sveriges elitserie verkligen liten jämfört med Danmark och därifrån vidare ut i Europa.
Snart får vi inte veta det.
*
Veckans lista har lyst med sin frånvaro, men gör här come back:
Sålunda.
VECKANS
BRA FÖRSÖK: Veikkaus-TV och nätfinalerna.
BÄSTA: Kimi Räikkönen. Inte nöjd med att bli tvåa. Snacka om vinnarskalle. Bor visst i Kyrkslätt...
SÄMSTA: Ilkka Kanervas oförstående till domen. Det är mycket som är ruttet i det här landet...
MARDRÖM: Den publicitet fanskapet i Norge får och fått.
ROLIGASTE: Bowling- och bastutillfället i Borgå med Jussi Konkola och andra, lite äldre Akillesgubbar...
TV: VM i snooker. Eurosport.
*
Menen terassille. Haravoimaan.
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Play Off, Titanic, persut och ekorrar
Ensiksi haluan onnitella Kotikylän Kundeja hienosta finaalipaikasta. Erityisen iloinen olen valmentaja Jaakko Horellin puolesta. Ensimmäinen kausi ja heti finaaliin, ja vielä ensimmäistä kertaa Atlaksen historiassa. Onnittelen myös Tomi Puikkosta, joka oli vahvasti mukana kuin Atlaksen toiminta laitettiin oikeille ja uusille raiteille. Niin hyvin hän sen homman teki että liiton toiminnanjohtajuus kolahti kohdalleen. Blogissa joskus kritiikkiä osakseen saava liittotoimisto ja sen päällikköä saa minunkin puolesta aidosti iloita finaalipaikan tuomasta buumista.
Nytkö ne TV-sopimukset järjestyy?
*
Siuntion ja Atlaksen välisissä otteluissa oli kaikin puolin aitoa Play Off- meininkiä. Otettiin ja annettiin. Sata lasissa. Atlaksen laajempi materiaali voitti ansaitusti mutta hattua pitää nostaa SIF:n taisteluilmeelle. Molempien joukkueiden loukkaantumistilanne oli melko huolestuttava mutta suhteessa SIF kärsi poissaolijoista enemmän. Kun vielä tulisieluinen ja hyvin ottelun aloittanut superlahjakkuus Nico Rönnberg sai sormen sijoiltaan lauantaina kolmannessa ottelussa niin peli rupesi olemaan taputeltu.
Mutta.
Kentällä nähtiin tilanteita jotka hipovat epäkunnioitusta. Vastustajaa kohtaan. Lajia kohtaan. Puhun siis näistä tilanteista jossa ei oteta huomioon omaa tekemistä suhteessa loukkaantumisriskeihin. Kaikilla voi lipsua mutta jos koko ajan elää tällä epäkunnioituksen rajalla niin jossain vaiheessa joku loukkaantuu. Ja pahasti. Lauantaina oli jo lähellä.
Ja nyt tulen asiani ytimeen. Pystyvätkö tämän päivän erotuomarit Suomessa näkemään ja tunnistamaan kun ottelu on mennä käsistä? Ovatko heidän oma peliura sillä tasolle että tajuavat mitä voi tapahtua eri ylilyöntitilanteissa? Peli on nopeutunut ja tilanteita syntyy tiheään tämän päivän käsiksessä. Lauantain ottelussa Siuntiossa voimme kiittä joukkueiden valmentajia, Kai Kekkiä ja jo mainittu Jaakko Horellia, siitä että toinen puoliaika ei jatkunut siitä missä ensimmäinen puoliaika loppui. Molemmat koutsit rauhoittivat selvästi miehistöjään pukukopissa ja näin vältyttiin tällä kertaa katastrofilta. Kypsä johtajuus pelasti ottelun kuin erotuomaristo ei ollut siihen kykenevä.
Nyt on liiton aika vaatia seuroilta ihmisiä erotuomarikoulutukseen. Esiemerkiksi jokaista viittäkymmentä pelaaja kohti yksi erotuomari kursseille. Ja kentille. Näin erotuomareiden taso nousee ja on mistä valita näihin kevään tosipeleihin.
Nyt järjestelmä on liian kapea ollaakseen hyvä, tämän päivän erotuomarit tekevät kyllä parhaansa, mutta ovat heikohkon järjestelmän uhreja.
Liitto ohjaa ja seurat toimii.
Näin.
*
Det var sommaren 1987. Stod på däcket på väg in i Mariehamn. Viking Sally. Det blåste lite, men mindre än det blåste för den fulla däcksarbetaren. Bogvisiret var sänkt, vi hade bara trettio minuter på oss att tömma och fylla på med nya varor. Bilar ut och bilar in. Juli. Bråttom.
Då small det. I låg fart visserligen, men ändå. In i kajen, visiret tog den - märk väl, sneda smällen. Skadorna små och visiret fast. Men det var ju lite snett... säkert fixade man detta senare på varvet, när värsta turistsäsongen var över. Viking Sally blev senare Estonia och resten är historia. Har man undersökt den här incidenten och om den eventuellt påverkade hållbarheten den där mörka septembernatten 1994... åtminstone har jag inte läst om nån sån utredning.
Tänkt nu bara, så här i Titanictider.
*
Persuilla menee lujaa. Viikottain ollaan otsikoissa. Huumoria, huumoria. Kannatusluvut laskee ja Soini vetää verenpainelääkitystä. Ainakin henkisesti. Voisiko se olla jopa näin että kuin Soini kuitenkin on rehti mies joka ainakin näennäisesti yrittää toimia sivistysvaltion pelisääntöjen mukaisesti nämä hänen häirikkönsä yrittävät laittaa hänelle kapuloita rattaisiin.
Onko kyse niinkin vanhanaikaisesta asiasta kuin valtataistelusta. Soinille harmia, (esimerkiksi) Halla-Aholle kannattajia? En tiedä, mutta sekään ei enää yllättäisi siitä suunnasta...
*
I damernas semifinaler har alla lag minst en vinst. Söndagens drama i Sjundeå innehöll allt man vill ha gällande spänning. Spelkvaliteten på individuell nivå är dock inte helt på topp ännu... men intressanta tider är i antågande.
*
Leikkimökki siivottu. Oravat asettukoon (taas) asumaan.
Nytkö ne TV-sopimukset järjestyy?
*
Siuntion ja Atlaksen välisissä otteluissa oli kaikin puolin aitoa Play Off- meininkiä. Otettiin ja annettiin. Sata lasissa. Atlaksen laajempi materiaali voitti ansaitusti mutta hattua pitää nostaa SIF:n taisteluilmeelle. Molempien joukkueiden loukkaantumistilanne oli melko huolestuttava mutta suhteessa SIF kärsi poissaolijoista enemmän. Kun vielä tulisieluinen ja hyvin ottelun aloittanut superlahjakkuus Nico Rönnberg sai sormen sijoiltaan lauantaina kolmannessa ottelussa niin peli rupesi olemaan taputeltu.
Mutta.
Kentällä nähtiin tilanteita jotka hipovat epäkunnioitusta. Vastustajaa kohtaan. Lajia kohtaan. Puhun siis näistä tilanteista jossa ei oteta huomioon omaa tekemistä suhteessa loukkaantumisriskeihin. Kaikilla voi lipsua mutta jos koko ajan elää tällä epäkunnioituksen rajalla niin jossain vaiheessa joku loukkaantuu. Ja pahasti. Lauantaina oli jo lähellä.
Ja nyt tulen asiani ytimeen. Pystyvätkö tämän päivän erotuomarit Suomessa näkemään ja tunnistamaan kun ottelu on mennä käsistä? Ovatko heidän oma peliura sillä tasolle että tajuavat mitä voi tapahtua eri ylilyöntitilanteissa? Peli on nopeutunut ja tilanteita syntyy tiheään tämän päivän käsiksessä. Lauantain ottelussa Siuntiossa voimme kiittä joukkueiden valmentajia, Kai Kekkiä ja jo mainittu Jaakko Horellia, siitä että toinen puoliaika ei jatkunut siitä missä ensimmäinen puoliaika loppui. Molemmat koutsit rauhoittivat selvästi miehistöjään pukukopissa ja näin vältyttiin tällä kertaa katastrofilta. Kypsä johtajuus pelasti ottelun kuin erotuomaristo ei ollut siihen kykenevä.
Nyt on liiton aika vaatia seuroilta ihmisiä erotuomarikoulutukseen. Esiemerkiksi jokaista viittäkymmentä pelaaja kohti yksi erotuomari kursseille. Ja kentille. Näin erotuomareiden taso nousee ja on mistä valita näihin kevään tosipeleihin.
Nyt järjestelmä on liian kapea ollaakseen hyvä, tämän päivän erotuomarit tekevät kyllä parhaansa, mutta ovat heikohkon järjestelmän uhreja.
Liitto ohjaa ja seurat toimii.
Näin.
*
Det var sommaren 1987. Stod på däcket på väg in i Mariehamn. Viking Sally. Det blåste lite, men mindre än det blåste för den fulla däcksarbetaren. Bogvisiret var sänkt, vi hade bara trettio minuter på oss att tömma och fylla på med nya varor. Bilar ut och bilar in. Juli. Bråttom.
Då small det. I låg fart visserligen, men ändå. In i kajen, visiret tog den - märk väl, sneda smällen. Skadorna små och visiret fast. Men det var ju lite snett... säkert fixade man detta senare på varvet, när värsta turistsäsongen var över. Viking Sally blev senare Estonia och resten är historia. Har man undersökt den här incidenten och om den eventuellt påverkade hållbarheten den där mörka septembernatten 1994... åtminstone har jag inte läst om nån sån utredning.
Tänkt nu bara, så här i Titanictider.
*
Persuilla menee lujaa. Viikottain ollaan otsikoissa. Huumoria, huumoria. Kannatusluvut laskee ja Soini vetää verenpainelääkitystä. Ainakin henkisesti. Voisiko se olla jopa näin että kuin Soini kuitenkin on rehti mies joka ainakin näennäisesti yrittää toimia sivistysvaltion pelisääntöjen mukaisesti nämä hänen häirikkönsä yrittävät laittaa hänelle kapuloita rattaisiin.
Onko kyse niinkin vanhanaikaisesta asiasta kuin valtataistelusta. Soinille harmia, (esimerkiksi) Halla-Aholle kannattajia? En tiedä, mutta sekään ei enää yllättäisi siitä suunnasta...
*
I damernas semifinaler har alla lag minst en vinst. Söndagens drama i Sjundeå innehöll allt man vill ha gällande spänning. Spelkvaliteten på individuell nivå är dock inte helt på topp ännu... men intressanta tider är i antågande.
*
Leikkimökki siivottu. Oravat asettukoon (taas) asumaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)