Viikko on mennyt ja taas ne tanssii tähtien kanssa. Nyt on siis hyvä hetki kirjoitella viikon ajatukset tänne teidän iloksi. Ja suruksi. Teikäläisten lukuinto on ihailtava, kohta 4500 kertaa olette klikanneet tämän sivun luettavaksi, tai ainakin avatuksi. Ei huonoa. Ja kiitos! Kommenttipuolella voisitte kuitenkin skarpata, sitä odotellessa.
*
Maailman "suurin" urheilulaji ja "kovimmat" jätkät löytyy tietenkin jääkiekosta. On se hieno laji. Eilenkin Pelicans ja HIFK hakkasivat toisensa yli 400 jäähyminuutin arvoisesti. Ja kansa hurrasi. Mitä teitä vaivaa? Oikeesti. Yläasteella ruokatunnilla taputellan ja ollaan "iloisia" ainoastaan jos joku onnistuu kaatamaan tarjottimen. Henkinen kasvu on näköjään kuitenkin tässä vaiheessa jo saavuttanut huippunsa. 400 minuuttia jäähyjä, tappelusta? Väkivaltaa jumaloivat katsojat ovat kuitenkin suurimmiksi osiksi fyysisesti täysikäisiä isiä. Ja sitten ihmetellään kansamme henkistä tilaa. Elitserienissä on joukkue, Luulaja ehkä, joka viikolla sai kahdeksannen pelaajansa sairasuslomalle tällä kaudella. Syynä aivotärähdys. Korkeat kyynärpäät ja puskista tulleet taklaukset leviävät ja moraali on kaukana. Olen HIFKin kannattaja vuodesta 1973. Kyllä ilonaiheet on ollut kortilla, tavallisin tunne on myötähäpeä. Onneksi on Granlundin veljekset, vähän toivoa paremmasta. Ehkä.
*
Kosto ja kateus estävät henkisen kasvun esimerkiksi voittajaksi. Kosto ja kateus johtavat selityksiin, ja niitähän tulvii mediassa. Monessako urheilulajissa meillä on tällä hetkellä urheilija tai joukkue joka on parhaimmillaan kun on pakko. Voi olla että Robert Helenius on tällainen, Lasse Virén oli varmasti kuten Paavo Nurmikin. Puhumatta Matti "Kalterin väärällä puolella, taas" Nykäsestä ja Seppo "Saksa on paskamaa" Rädystä. Vihatussa naapurimaassa Ruotsissa näitä onnellisia sankariurheilijoita löytyy kuitenkin liki aina. Bäst när det gäller- mentaliteetti ei katso vastustajaa halveksien, ei selitä tappioita eikä nosta rintaansa voiton hetkellä. Paitsi ehkä Zlatan, mutta hänen sukujuurensa ovatkin kotoisin pikkaisen tempperamenttisemmästä osasta maapalloa...
*
Miksi toitotan nyt tätä moraalipaskaa teille? No siksi että henkisen ryhtiliikkeen pitäisi nyt kaikilla aloilla saada alkunsa. Meillä on politiikkoja jotka katsovat vain omaa napaansa, meillä on liikemiehiä ja pankinjohtajia jotka katsovat vain omaa napaansa. Meillä on urheiluliittoja jotka kepulikonstein yrittävät saada menestystä jotta kaikki katsoisivat heidän napaansa. Meillä on yhteiskunta missä kaikki pieni on surkea ja kaikki iso ainoa tapa toimia. Taloudellisesti. Ja päättäjät saavat enemmän valtaa ja kansa kärsii. Lyödään kuntia yhteen ja mitätöidään demokratia kuten Kirkkonummen nykyiselle (ok, vuonna 2013) naapurikaupunki "Lohjalle" kävi. Meillä on koulu joka voittaa PISA- kilpailut mutta jossa kuitenkin henkinen pahoinvointi on todettu suurongelma. Ilmapiiri on sulkeutunut. Ulkomaanviha kukkii. Kielisota kukkii. Kaikki perustuen kateuteen ja kostonhimoon. Kansamme on luuserikansa. Mistä helkkarista saataisin näillä eväin suurten kilpailujen voittajia? Niinpä.
*
I det följande skall jag kommentera handbollens herrliga och de senaste händelserna där. Nähä, det är ju nån sorts paus på gång. Kanske landslaget samlats? Nej. Kanske det spelas cupmatcher? Nej, de är ju redan spelade. Vi har nu bara en paus. På skoj. Skojigt.
Var i stället och kikade på Esbo IF mot Haukat i Alberga. Herrarnas division 2. Det påstås att 27 människor följde matchen. I så fall räknades nog också Haukats sju spelare med, och resultatet 43-14 tyder på att de också själva trodde att de var åskådare... Förlåt.
Men. Och nu obs! Vardera lagens målvakter rusade ut för att bryta kontring. Båda lagens målvakter vek klokt undan när de märkte att de var sent ute. Närmast med tanke på senaste skriverier i ärendet. Från betydligt högre nivå. Bra jobbat!
*
Skall bli roligt att kring julen i FST5 se handbollens cupveckoslut. Som ifjol, och året innan, och året innan... liksom. Eller? Har - bara ryktesvägen - hört att matcherna spelas i Solvalla. Måste vara ett falskt rykte eller ett sämre skämt... För inte kan det väl stämma heller...?
*
Hidas kerkee paremmin.
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Novembermörker
Kallt ute. Mörkt. Väntan på snö. Adväntan. Sommardäcken skall bytas. Likaså tamburlamporna. Från trasiga till hela. Lysande, eller hur? Lyktor, stearinljus. Mysigt värre. Strömsöstuk, liksom. Fast jag inte kan tåla det stuket i teevee kan jag tåla det här. Hemma. I Stubbacken. I novembär e decembär ti vara. Dialekt.
Revytexter. Jazznoter. Årskusteammöten. Lärarmöten. Utvecklingssamtal med alla elevers familjer. Körövningar, ja, inte i trafiken utan vid pianot. Mycket nu. Det är kallt ute. Och mörkt.
*
Såg på elitseriehandboll från Sverige. Drott mot Malmö. Mycket danskar. Fin match, Drott hämtade upp ett femmålsunderläge och vann hemma i Halmstad. Vid sex spelade minuter kom Malmös målvakt ut för att bryta Drotts kontringspassning. Märkte sitt misstag och försökte backa, men träffade ändå drottspelaren. Ganska mjukt, ett försök att dämpa smällen. Vad det blev av det? Rött kort, förstås. Läs nu bloggen från förra söndagen, avsnittet om Sjundeå-Cocksmatchen på nytt. I trettonde minuten beslöt sen drottmålvakten att försöka på samma sak. Misslyckades helt och smällen var enorm. Solklart rött också med gamla reglerna. Tur att ingen skadades.
*
Förra landslagstränaren Tomas Westerlund tränar H43, också i elitserien. H43 är ett av de lag som plockar in expertis från olika spelpositioner. Just nu har han hjälp med centerposten av en gammal landslagsman. Vi har ju sedan länge använt oss av expertis på målvaktssidan, men i Sverige tar de nu steget ut mot alla spelpositioner. Är det framtidens melodi? Att ha en hel grupp tränare som jobbar med just sitt specialområde. Att hjälpa spelarna att utvecklas just på sin position. Yttertränare, centertränare, målvaktstränare, ytterbackstränare, spelfördelartränare. Löptränare, konditionstränare, styrketränare, hopptränare. Psyktränare, kostrådgivare. Och sen har man en vis, lite äldre chefstränare som sätter ihop allting till en vinnande taktik. Vem vet? Ganska intressant tanke i varje fall.
*
Magnus Grahn är SVT:s expertkommentator. Han har listat de fem bästa utlänningrna i elitserien. Och vet ni vad? Basse Johansson från Sjundeå var trea på den listan. Grattis Basse, roligt att höra!
*
Jobbade på handbollsförbundet 1999-2002. I slutet av år 2000 och i början av 2001 kom det till lunchen alltid ett större gäng. Fina gubbar. Kostymer med fint snitt. Granna slipsar. Talade högt, så att också de som satt med ryggen mot dörren skulle märka dem. Skratt. Och morjensfeeling.
Från och med ungefär mars 2001 kom samma gäng i turer, gråa kostymer. Tyst, ensamt. Blicken i golvet.
Och nu är skidförbundets gubbar där igen. Lallukka p-ele!
*
Kotimaisesta sarjasta sen verran että viikolla pelataan mielenkiintoisia liigaotteluja. En itse pääse mutta täyttäkää kansalaiset hallimme. Sarja on mielenkiintoinen. HIFK on sarjakolmonen ja BK kahdeksas. Jo se tosiasia. Hei!?
*
Menen oluelle. Oluehuoneen sohvalle.
Revytexter. Jazznoter. Årskusteammöten. Lärarmöten. Utvecklingssamtal med alla elevers familjer. Körövningar, ja, inte i trafiken utan vid pianot. Mycket nu. Det är kallt ute. Och mörkt.
*
Såg på elitseriehandboll från Sverige. Drott mot Malmö. Mycket danskar. Fin match, Drott hämtade upp ett femmålsunderläge och vann hemma i Halmstad. Vid sex spelade minuter kom Malmös målvakt ut för att bryta Drotts kontringspassning. Märkte sitt misstag och försökte backa, men träffade ändå drottspelaren. Ganska mjukt, ett försök att dämpa smällen. Vad det blev av det? Rött kort, förstås. Läs nu bloggen från förra söndagen, avsnittet om Sjundeå-Cocksmatchen på nytt. I trettonde minuten beslöt sen drottmålvakten att försöka på samma sak. Misslyckades helt och smällen var enorm. Solklart rött också med gamla reglerna. Tur att ingen skadades.
*
Förra landslagstränaren Tomas Westerlund tränar H43, också i elitserien. H43 är ett av de lag som plockar in expertis från olika spelpositioner. Just nu har han hjälp med centerposten av en gammal landslagsman. Vi har ju sedan länge använt oss av expertis på målvaktssidan, men i Sverige tar de nu steget ut mot alla spelpositioner. Är det framtidens melodi? Att ha en hel grupp tränare som jobbar med just sitt specialområde. Att hjälpa spelarna att utvecklas just på sin position. Yttertränare, centertränare, målvaktstränare, ytterbackstränare, spelfördelartränare. Löptränare, konditionstränare, styrketränare, hopptränare. Psyktränare, kostrådgivare. Och sen har man en vis, lite äldre chefstränare som sätter ihop allting till en vinnande taktik. Vem vet? Ganska intressant tanke i varje fall.
*
Magnus Grahn är SVT:s expertkommentator. Han har listat de fem bästa utlänningrna i elitserien. Och vet ni vad? Basse Johansson från Sjundeå var trea på den listan. Grattis Basse, roligt att höra!
*
Jobbade på handbollsförbundet 1999-2002. I slutet av år 2000 och i början av 2001 kom det till lunchen alltid ett större gäng. Fina gubbar. Kostymer med fint snitt. Granna slipsar. Talade högt, så att också de som satt med ryggen mot dörren skulle märka dem. Skratt. Och morjensfeeling.
Från och med ungefär mars 2001 kom samma gäng i turer, gråa kostymer. Tyst, ensamt. Blicken i golvet.
Och nu är skidförbundets gubbar där igen. Lallukka p-ele!
*
Kotimaisesta sarjasta sen verran että viikolla pelataan mielenkiintoisia liigaotteluja. En itse pääse mutta täyttäkää kansalaiset hallimme. Sarja on mielenkiintoinen. HIFK on sarjakolmonen ja BK kahdeksas. Jo se tosiasia. Hei!?
*
Menen oluelle. Oluehuoneen sohvalle.
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Taito ja tahto
Lapsi oli seitsemän. Naapurin kehäketut, Mats 8v ja Björn 9v, koputtivat ovea ja kysyivät potkimaan palloa. Nokiat jalkaan, joo siihen aikaan Nokiat ei laitettu korville, ja innolla juosten kentän suuntaan. Elettiin vuotta 1968, ja lapsen kohtalo sinetöityi sillä hetkellä. Pallo, tämä maailman pedagoogisin leikkikalu, tulisi tästä onnelisesta hetkestä vaikuttamaan tämän lapsen tulevaisuuteen. Potkittiin ja lapsi sai myös yrittää. Kuitenkin tämä uusi leikkikalu osoittautui yllättävänkin tottelemattomaksi. Vaikka ylänurkkaan yritti se meni keskelle ja alas. Tai ohi. Aina siihen ei edes osunut. Into oli kova mutta kaverien naurut eivät enää kuulostaneetkaan niin ystävällisiltä. Toi Kikikin rupesi oikein ilveilemään, tapansa mukaisesti. Ilo muuttui suruksi ja päivän peli oli purkissa. Pettynyt lapsi meni kotiin ja itki hetken hiljaa. Kukaan ei nähnyt. Tämä lapsi päätti kuitenkin kostaa ns kavereille.
Isän puheille. "Tarviin jalkapallon. Oman." Isä mietti tovin ja jo seuraavalla viikolla käsin ommeltu virallinen nahkakuula löysi omistajansa. Naapureille ei sanottu mitään. Illalla aina autotallin taakse potkimaan. Kärkkäri, sisäsyrjä, ulkosyrjä, kuoletus. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Vähitellen kikkailua. Kerran aina, joskus kaksikin ja lopulta kymmenen. Polvella, jaloilla, päällä. Tämä salainen treenaaminen kesti kolmisen vuotta. Sinä aikana tottakai joskus pelailemaan myös porukassa ja ilveily se vain jatkui. Kun lapsi oli siinä 10-11 hän huomasi että häntä ei enään valittukaan viimeisenä, ja ilveilyt tulivat nykyään enemmän tavoilleen uskollisena kuin varsinaisesta syystä. Täystyrmäys tapahtui kun viisi vuotta vanhempi Kenu joka pelasi Granin junnuissa valitsi lapsen ensimmäienä. Pitkä kamppailu oli tehnyt taidottomasta taitavan, ja 343 kertaa nyt palloa ilmassa pitävä lapsi oli huomannut, toki kantapään kautta, että kannattaa tehdä työtä jos ei osaa.
Moniko tämän päivän lapsista tekisi samoin?
Kun lapsi oli 12 hän meni isänsä kanssa katsomaan veli Robertin ottelua, HIFK-Sparta. Helsingin Urheilutalossa. Neljätoista vuotiaana hän päätti kokeilla lajia ja liittyi Granin C-junnuihin. Siihen aikaan Nuori Suomi ei vielä oltu keksitty, ja peliaika jäi tosi vähäiseksi. Granissa toistui sitten sama juttu kuin lapsi silloin seitsemän vuotta sitten lähti koulun futiskentälle. Rikkaiden isien pikku riiviöt nauroivat ensimmäisellä kaudella tälle lapselle joka ei edes uskaltanut kentälle kun valmentaja Rainer Illman SM-finaalissa Honkaa vastaan olisi antanut kaksi minuuttia kullan jo ratkettua. Se kultamitali ei hirveän näkyvällä paikalla ole. Heittovoima oli suuri vitsi. Ja lapsi sai kuulla siitä. No, lopettiko tämä lapsi käsipalloharrastuksen. Lue edellinen. Ei lopettanut. Meni isän puheille. "Kesäksi tarvitaan Evitskogissa palloseinä. Rakennatko?" Isä rakensi. Ja lapsi heitti palloa seinään. Kovaa, kaukaa, kierteellä. Varmaan viisituhatta kertaa. Ei näyttänyt varmaan viisaalta. Mutta ei muuten naurettu enää syksyn ekoissa treeneissä...
Miksi tämä juttu. No ihan sen takia että haluan muistaa vuonna 1985 pois mennyttä isääni ja hänen hiljaisen tukensa näin isänpäivän kunniaksi ja ehkä myös siksi että ajat ovat muuttuneet. Kuten lapset ja niiden sinnikkyys. Ainakin tuntuu siltä. Lisää aiheesta varmaan myöhemmin. Ja silloisista viikkotunneista urheiluharrastusten parissa.
*
Eilisessä ottelussa SIF-Cocks erotuomareiden pelkurimaisuus ratkaisi ottelun. Ymmärtäkkä oikein, Cocks ansaitsi voittonsa ja SIF pitää tarkistaa omaa tekemistään, kuten sanottiin myös otteluraportissa. Mutta kolme kertaa Cocksin maalivahti tuli vastahyökkäyksessä ulos ja rikkoi palloa tavoittanutta vastustajaa. Kaksi kerroista osuma oli selvä, on mahdollista että kolmas kerta maalivahti oli ensimmäisenä pallossa. Sääntö, päivitetty vuonna 2010 ja kansainvälinen, sanoo että hipaisu rittää suoraan punasieen, vaikka pallo menisi kahvilaan. Suora punainen olisi myös pitänyt antaa vaihtopenkiltä tappelunujakkaan osallistumaan tullutta veli Rogembaumille. Ottelukuva olisi ollut erilainen jos kakkosmaalivahti Puhakka olisi jo ensimmäisellä jaksolla saanut torjuntavastuun ja jos mainittu Rogenbaum ei olisi pystynyt tuuraamaan veljensä kiihkeillä loppuminuuteilla. Toivottavsti asiasta keskustellan erotuomareiden palavereissä. Jo eilen näytti siltä että otteludelegaatti piti lyhyen koulutustilaisuuden kesken ottelun... tiedä häntä mitä siinä mietittiin.
*
Palautetta alkaa tulemaan, kiitos siitä. Sanoin viime viikolla rumasti että naisten divarissa numeroin 2-49 hävinnyt joukkue voisi lopetta urheilun ja lopullisesti siirtyä baarin puolelle. Ilveily oli turha ja pahoittelen pahoja mieliä. My bad. Sain tässä yhteydessä myös kuulla että naisten divari koostuu myös harrastetason pelaajista. En tiennytkään että naisten divarissa on muutakin, nostettiinhan keväällä kaikki vähintään kerran viikossa treenavat ja vakavasti otettavat joukkueet naisten liigaan. My bad again. Rapatessa roiskuu, mutta liitossa en ole töissä, ei vuoden 2002 jälkeen. Your bad. Ja olen samaa mieltä teidän kanssa jotka sanovat että käsis on kivaa. Minun kohdalla näin on ollut vuodesta 1975, naurettavasta heittovoimasta huolimatta.
*
Kiitän omia lapsia jonka kanssa olen katsonut lätkää ja pelannut pikkubiljardia koko päivän. Hieno isänpäivä. Heinoin. Kiitos.
*
Kaamea röyhtäys kuului ruokailun aikana.
Isän puheille. "Tarviin jalkapallon. Oman." Isä mietti tovin ja jo seuraavalla viikolla käsin ommeltu virallinen nahkakuula löysi omistajansa. Naapureille ei sanottu mitään. Illalla aina autotallin taakse potkimaan. Kärkkäri, sisäsyrjä, ulkosyrjä, kuoletus. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Vähitellen kikkailua. Kerran aina, joskus kaksikin ja lopulta kymmenen. Polvella, jaloilla, päällä. Tämä salainen treenaaminen kesti kolmisen vuotta. Sinä aikana tottakai joskus pelailemaan myös porukassa ja ilveily se vain jatkui. Kun lapsi oli siinä 10-11 hän huomasi että häntä ei enään valittukaan viimeisenä, ja ilveilyt tulivat nykyään enemmän tavoilleen uskollisena kuin varsinaisesta syystä. Täystyrmäys tapahtui kun viisi vuotta vanhempi Kenu joka pelasi Granin junnuissa valitsi lapsen ensimmäienä. Pitkä kamppailu oli tehnyt taidottomasta taitavan, ja 343 kertaa nyt palloa ilmassa pitävä lapsi oli huomannut, toki kantapään kautta, että kannattaa tehdä työtä jos ei osaa.
Moniko tämän päivän lapsista tekisi samoin?
Kun lapsi oli 12 hän meni isänsä kanssa katsomaan veli Robertin ottelua, HIFK-Sparta. Helsingin Urheilutalossa. Neljätoista vuotiaana hän päätti kokeilla lajia ja liittyi Granin C-junnuihin. Siihen aikaan Nuori Suomi ei vielä oltu keksitty, ja peliaika jäi tosi vähäiseksi. Granissa toistui sitten sama juttu kuin lapsi silloin seitsemän vuotta sitten lähti koulun futiskentälle. Rikkaiden isien pikku riiviöt nauroivat ensimmäisellä kaudella tälle lapselle joka ei edes uskaltanut kentälle kun valmentaja Rainer Illman SM-finaalissa Honkaa vastaan olisi antanut kaksi minuuttia kullan jo ratkettua. Se kultamitali ei hirveän näkyvällä paikalla ole. Heittovoima oli suuri vitsi. Ja lapsi sai kuulla siitä. No, lopettiko tämä lapsi käsipalloharrastuksen. Lue edellinen. Ei lopettanut. Meni isän puheille. "Kesäksi tarvitaan Evitskogissa palloseinä. Rakennatko?" Isä rakensi. Ja lapsi heitti palloa seinään. Kovaa, kaukaa, kierteellä. Varmaan viisituhatta kertaa. Ei näyttänyt varmaan viisaalta. Mutta ei muuten naurettu enää syksyn ekoissa treeneissä...
Miksi tämä juttu. No ihan sen takia että haluan muistaa vuonna 1985 pois mennyttä isääni ja hänen hiljaisen tukensa näin isänpäivän kunniaksi ja ehkä myös siksi että ajat ovat muuttuneet. Kuten lapset ja niiden sinnikkyys. Ainakin tuntuu siltä. Lisää aiheesta varmaan myöhemmin. Ja silloisista viikkotunneista urheiluharrastusten parissa.
*
Eilisessä ottelussa SIF-Cocks erotuomareiden pelkurimaisuus ratkaisi ottelun. Ymmärtäkkä oikein, Cocks ansaitsi voittonsa ja SIF pitää tarkistaa omaa tekemistään, kuten sanottiin myös otteluraportissa. Mutta kolme kertaa Cocksin maalivahti tuli vastahyökkäyksessä ulos ja rikkoi palloa tavoittanutta vastustajaa. Kaksi kerroista osuma oli selvä, on mahdollista että kolmas kerta maalivahti oli ensimmäisenä pallossa. Sääntö, päivitetty vuonna 2010 ja kansainvälinen, sanoo että hipaisu rittää suoraan punasieen, vaikka pallo menisi kahvilaan. Suora punainen olisi myös pitänyt antaa vaihtopenkiltä tappelunujakkaan osallistumaan tullutta veli Rogembaumille. Ottelukuva olisi ollut erilainen jos kakkosmaalivahti Puhakka olisi jo ensimmäisellä jaksolla saanut torjuntavastuun ja jos mainittu Rogenbaum ei olisi pystynyt tuuraamaan veljensä kiihkeillä loppuminuuteilla. Toivottavsti asiasta keskustellan erotuomareiden palavereissä. Jo eilen näytti siltä että otteludelegaatti piti lyhyen koulutustilaisuuden kesken ottelun... tiedä häntä mitä siinä mietittiin.
*
Palautetta alkaa tulemaan, kiitos siitä. Sanoin viime viikolla rumasti että naisten divarissa numeroin 2-49 hävinnyt joukkue voisi lopetta urheilun ja lopullisesti siirtyä baarin puolelle. Ilveily oli turha ja pahoittelen pahoja mieliä. My bad. Sain tässä yhteydessä myös kuulla että naisten divari koostuu myös harrastetason pelaajista. En tiennytkään että naisten divarissa on muutakin, nostettiinhan keväällä kaikki vähintään kerran viikossa treenavat ja vakavasti otettavat joukkueet naisten liigaan. My bad again. Rapatessa roiskuu, mutta liitossa en ole töissä, ei vuoden 2002 jälkeen. Your bad. Ja olen samaa mieltä teidän kanssa jotka sanovat että käsis on kivaa. Minun kohdalla näin on ollut vuodesta 1975, naurettavasta heittovoimasta huolimatta.
*
Kiitän omia lapsia jonka kanssa olen katsonut lätkää ja pelannut pikkubiljardia koko päivän. Hieno isänpäivä. Heinoin. Kiitos.
*
Kaamea röyhtäys kuului ruokailun aikana.
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Maajoukkueet
Keskiviikkona Suomi hävisi Hollannille kolmella maalilla hienosta toisesta puoliajasta huolimatta. Ensimmäisellä puoliajalla hävittiin liian paljon irtopalloja, missattiin liikaa läheltä ja tehtiin Hollannin Bundesliigaveskarista entistäkin loistavamman. Numeroista päätellen joukkue teki hyvän ottelun myös lauantaina, mutta uusi kolmen maalin tappio tietää näiden karsintojen olevan paketissa. Nyt palataan kaksi enemmän tai vähemmän merkityksetöntä ottelua Viroa vastaan, ja yleisö ei varmasti saavu paikalle 2200 silmäparin voimin. Tottakai voitot Virosta vaikuttaisivat seuraavaan arvontaan, mutta jatkopaikasta on enää turha haaveilla. Taas kerran.
Onko asia mennyt minusta täysin ohi vai onko se todellakin niin että maajoukkue ei ole pelannut yhtään ystävyysmaaottelua ennen tätä karsintaa? Jos on pelannut, tiedottamisessa on tapahtunut moka, jos ei ole pelannut valmisteluissa on tapahtunut moka. Ja pahakin. Tämä nuori maajoukkue esitti sen verran pirteitä otteita että näille kavereille on ehdottomasti annettava kaikki resurssit jotta unelma lopputurnauksesta joskus tulisi toteen.
Ehdotankin että liitto tutkisi mahdollisuutta kehittää yhteistyötä Viron, Latvian ja Liettuan kanssa. Kauden (keväällä, kesällä parikin, ja vaikka joulutauolla) aikana jokainen maa järjestäisi harjoitteluturnauksen jossa viikonloppuna pelattaisiin vaikka kaksi ottelua, la-ilta ja su-aamu. Matkat ovat lyhyet ja halvat ja yöpymisvuorokaudet pysyisivät minimissään. Tämän lisäksi, esimerkiski kesäturnaukseen voisi kutsua tähtijoukkueen jostain kovemmasta maasta, Saksa, Puola, Tanska, Ruotsi, Norja, Islanti. Tai edes näiden maiden junnumaajooukkueet. Näin maajoukkue ja päävalmentaja saisi edes pienen mahdollisuuden kehittää pelaajia ja kehittää peliä. Näin sitten voitaisiin välttyä keskiviikkoisen ensimmäisen puoliajan kommelluksista.
Keskieuroopassa maat vuokraavat bussin ja lähtevät helposti naapurimaihin kehittymään. Miksi emme tekisi niin? Ja aina ei voi syyttää rahanpuutetta. Se selitys on kuultu.
*
Flicklandslaget U21 vann Challengeturneringen. Grattis! Bra jobbat. Bäst i en turnering är inte vardagsmat, låt vara att turneringen är avsedd för handbollens u-länder. Men bättre att vara bäst bland de dåliga än sämst bland de goda.
*
Sjundeå IF:s Johan Skogberg och Linda Olin, född Johansson, valdes till månadens spelare. Grattis till det också. Skogberg kontrar diagonalt också i internationella matcher. Vinthund.
*
I damernas division ett har ett lag förlorat med 2-49! Sluta idrotta. Gå bara rakt till baren...
*
Nyt voi muuten kommentoida näitä kulman juttuja. Peräti yksi, anonyymi totta kai, on sen huomannut. Se on melko vähän kun viikolla kuitenkin meni kolmen tuhannen lukijan raja rikki...
*
Kynttilä on kaunis.
Onko asia mennyt minusta täysin ohi vai onko se todellakin niin että maajoukkue ei ole pelannut yhtään ystävyysmaaottelua ennen tätä karsintaa? Jos on pelannut, tiedottamisessa on tapahtunut moka, jos ei ole pelannut valmisteluissa on tapahtunut moka. Ja pahakin. Tämä nuori maajoukkue esitti sen verran pirteitä otteita että näille kavereille on ehdottomasti annettava kaikki resurssit jotta unelma lopputurnauksesta joskus tulisi toteen.
Ehdotankin että liitto tutkisi mahdollisuutta kehittää yhteistyötä Viron, Latvian ja Liettuan kanssa. Kauden (keväällä, kesällä parikin, ja vaikka joulutauolla) aikana jokainen maa järjestäisi harjoitteluturnauksen jossa viikonloppuna pelattaisiin vaikka kaksi ottelua, la-ilta ja su-aamu. Matkat ovat lyhyet ja halvat ja yöpymisvuorokaudet pysyisivät minimissään. Tämän lisäksi, esimerkiski kesäturnaukseen voisi kutsua tähtijoukkueen jostain kovemmasta maasta, Saksa, Puola, Tanska, Ruotsi, Norja, Islanti. Tai edes näiden maiden junnumaajooukkueet. Näin maajoukkue ja päävalmentaja saisi edes pienen mahdollisuuden kehittää pelaajia ja kehittää peliä. Näin sitten voitaisiin välttyä keskiviikkoisen ensimmäisen puoliajan kommelluksista.
Keskieuroopassa maat vuokraavat bussin ja lähtevät helposti naapurimaihin kehittymään. Miksi emme tekisi niin? Ja aina ei voi syyttää rahanpuutetta. Se selitys on kuultu.
*
Flicklandslaget U21 vann Challengeturneringen. Grattis! Bra jobbat. Bäst i en turnering är inte vardagsmat, låt vara att turneringen är avsedd för handbollens u-länder. Men bättre att vara bäst bland de dåliga än sämst bland de goda.
*
Sjundeå IF:s Johan Skogberg och Linda Olin, född Johansson, valdes till månadens spelare. Grattis till det också. Skogberg kontrar diagonalt också i internationella matcher. Vinthund.
*
I damernas division ett har ett lag förlorat med 2-49! Sluta idrotta. Gå bara rakt till baren...
*
Nyt voi muuten kommentoida näitä kulman juttuja. Peräti yksi, anonyymi totta kai, on sen huomannut. Se on melko vähän kun viikolla kuitenkin meni kolmen tuhannen lukijan raja rikki...
*
Kynttilä on kaunis.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)