Kekki vs. Källman, osa I

Siuntion kauden kotiavaus toi heti hallitsevan mestarin vieraaksi. Samalla maan kaksi kovinta koutsia ottivat mittaa toisistaan. Westin valmentaja Micke Källman toi Siuntioon peli-iloisen miehistön. Kekki puolestaan päästi irti pirteästi kauden aloittanut joukkueensa. Molemmat koutsit tiesivät että mestaruuksia ei jaeta syyskuussa ja yrittivätkin näyttää viileiltä.
Ottelun edetessä miesten pieni tyyliero kuitenkin tuli selväksi. Siinä missä Kekki pitkät tovit seisoo hiljaa Källman reagoi jokaiseen tilanteeseen aktiivisesti. Molemmat kuitenkin osallistuivat myös kommentoimaan päivän erotuomareita. Ja syystä. Hetken aikaa parivaljakko Leandersson ja Kaulio oli päästää ottelun otteestaan. Hirveä ulosajosuma sekoitti molempien joukkueiden peliä ja aina ei tuomiot osuneet kohdalleen. Ottelun voittaja - Källmanin West - oli kuitenkin myös parempi, joten siinä mielssä erotuomarikaksikko ei ratkaissut peliä. Ja puolustukeksi voisi myös heittää se tosiasia että joukkueiden henkilökemiat eivät ole aivan optimaaliset. Monien kausien huippujännittävät pudotuspelit ja niiden tuomat kolhut ovat syöneet parhaat eväät ikuisesta ystävyydestä.
Itse ottelussa tuli selväksi että henkilökohtainen tatsi on hyvin syyskuinen. Helpot virheet seurasivat toisiaan ja peli aaltoili sinne sun tänne. Tuli myös selväksi että he jotka ovat veikanneet näitä joukkueita kevään finaaleihin eivät välttämättä ole väärässä. Kun Siuntio saa vahvistukset kuntoon niin keskipuolustus saa tarvittavat sentit ja kilot taistellakseen muun muassa Hertolaa ja Raerinnettä (käytti muuten esimerkillisesti tilanteensa ja on Miken valmennuksessa kehittynyt hienosti) vastaan.
Kuten ennen olen sanonot tästä kaudesta tulee kuitenkin huippujännittävä. Turusta kuuluu kummia, Vantaalla ollan vielä loukkaantuneita, Riihimäkeläiset voittavat vaan kansainvälisiä pelejä mutta parantanee otteitaan. Ja ties mitä yllätyksiä vielä tiedossa.
*
Nico Rönnberg, joka ei saanut kolme tähteä oli kentän paras pelaaja. 10 maalia heittoprosentilla noin 70 ja ainakin viisi maaliin johtanutta syöttöä. Livenä kuittailut, oma virheprosentti jonkin kokoinen...
*
Siuntion hallissa on tulostauluongelma. Seinällä komeille peräti kolme taulua joista ykskään ei lauantaina toiminut odotetusti. Pitäiskö käsipalloliiton mittausosasto tulla paikalle tsekkaamaan saako taulut liiga-arvoisesti sähköä. Voiko sähköä edes viedä niin korkealle? Allekirjoittaneelle taulut kuitenkin kertoivat kaiken oleellisen ottelusta. Eka taulu, joka ei lainkaan herännyt näytti Siuntion hökkäyksen oikeata laitaa. Samalla seinällä, välillä elonmerkkejä antanut tulostauluveli näytti kotijoukkueen maalivahtipeliä. Ja kolmas, vastapäätä oleva taulu toimi melkein kunnolla. Niin, koska ottelu oli melkein hyvä.
*
Sen till listan:
Veckans lista är samlad ur ett medelålders och ostädat hjärnkontor.
Veckans:
FÖRBUNDET FÖRVÅNAR ALDRIG: SIF vann på våren brons såväl bland herrar och damer. Nu har bägge lagen spelat två matcher och bägge har mött fjolårsfinalisterna. I september...? 
ROLIGASTE: Paavo Väyrynen
FUNGERAR INTE ÄNNU HELLER: Förbudslagen som inte fungerade på 30-talet och inte fungerar nu.
INTE NU IGEN: Mikael Granlunds huvudskada.
LOKALBLAD: Hufvudstadsbladet som ger ut handbollsnyheter sporadiskt, men alltid om West.
FOTBOLLSBILAGA: Samma tidning, sportsidorna.
*
Denna blogg har i skrivande stund lästs av 963 människor  i tio länder. Tack för er tid. Var snälla mot varandra!
*
Tilanne paranee. Pojalla on ajokortti.

Osa kax - Del två

Kiitos tästä viikosta!
Mennä viikolla kausi käynnistyi eri paikkakunnilla. Pelattiin cup-otteluja ja saatiin sarjat käynnistettyä. Seurasin BK:n ja SIF:n koitosta cupissa ja roudasin itteni myös lauantaina Riksuun (liigaa, Cocks-SIF). Molemmissa otteluissa hyökkäyspeli oli parempi kuin diifenssi. Joukkueiden veskarit eivät yltäneet huippusuorituksiin, osittain myös puolustusten ryntäilyjen takia. Ainoa poikkeus oli puoli tuntia hyvin torjunnut Siuntion kakkosveskari Rony Levén joka omalla osuudellaan sai lauantaiottelun käännettyä. Hyvien torjuntojen lisäksi kaveri avasi muutaman nopean, paremmin kuin viime vuonna.
Paljon maaleja siis. Suorastaan nautittavaa oli seurata viimeistelytaitoja laidoista ja nopeissa. Vauhtia. Vaihtelua. Kimmoisuutta. Variaatioita. Tahtoa. Näistä vastasi lähinnä BK:n Robin Karlsson ja huippukuntoaan vielä hakeva Cocksin Teemu Tamminen. El Classicossa Karjaalla näin kuitenkin mielestäni kaikkien aikojen parasta kontrapeliä. Meidän kentillä. Siuntion kaksikko Johan Skogberg - Miro Koljonen  olivat täysin pitelemättömiä, ja yleisö sai nauttia pelilosta, vauhdista ja hienoista byyreistä. Maajoukkuekin saatta näistä kahdesta löytää ne viimeistelijät jota pitkään ollaan kaivattu. Ja nimen omaan niin että ovat samanaikaisesti kentällä.
Muutamia muita huomioita:
*
Kovin meteli halleissa on lämmittelyssä ja puoliajalla. Väärin säädetyt kaijutinsysteemit ja rockpauhanta tuottavat tekofiiliksen. Heti kun ottelu käynnistyy hiljaisuus iskee. Vois olla päinvastoinkin.
*
Ala-arvoiset huudot kyllä kuuluu...
*
Nuoret erotumarit, joilla itsellä on pelaajatausta, vois vaikka kasvattaa partaa. Ehkä epävarmuus silloin ei heti näkyisi. Käsiksessä on paitsiosääntö. Riksulla nähtiin ainakin yx paitsiomaali, ellei toinenkin... Ja kovin paljon linjattomuutta, "korvataan edellinen moka toisella mokalla", ja niin edelleen.
*
Nico Rönnbergin eka viikko Siuntiossa oli mahtava. Poika vastasi ennakko-odotuksiin täystyrmäyksellä. Karjaalla suunnilleen kaxtoista maalia. Ja hymyä. Riksulla Koljosen kanssa ratkaisi ottelun kun kotijoukkueen hurmio tapettin loppuminuuteilla. Vuoden tulokas. (Ennenkin ollaan valittu pelaajia tähän vaikka kausia on enemmän kuin yksi...)
*
Viime viikolla osoitin huoleni BK:n tilanteesta. Mutta. Hyökkäyspeli toimii ja joukkue tekee 70 maalia kahdessa ottelussa. Kuitenkin takamiesrivistö on mielestäni  liian kapea koko kauden jaksamista ajatellen. Mutta mitä vielä? BK on hankkinut 25 vuotiaan voimapaketin. Virosta. Champion Leauge-taustaa. Huoleni laantuu. Hyvä että BK (vihdoin) tekee tämän linjakehityksen...
*
Tästä kaudesta voi oikeasti tulla kaikkien aikojen...
*
Och till sist lite diverse plock ur tankelagret.
När flyget med Lokomotiv störtade så tragiskt drabbades en hel idrottsvärld av sorg. Med orsak. Sverige miste sin mycket omtyckte livskonstnär, målvakten Stefan Liv. Sättet han hyllades på i förra söndagens sportnyheter var gripande. Såväl SVT som TV4 visade stor känsla i sin värdighet att ta farväl av en av sina idrottshjältar. Just då var livet betydligt större än idrotten. Medkänsla även härifrån.
*
I tiderna röstade jag nej till EU. Vi förlorade. Nå, eftersom vi nu är med skall vi givetvis leken tåla. Urpilainen % co håller på att skämma ut /har ren skämt ut oss. Den dag vi är i samma situation har vi inte mycket medkänsla att vänta. Klart att vi skall hjälpa grekerna.
*
Har ni tänkt på att man alltid klagar på dagens ungdom. Jag gissade det. Har ni då också tänkt på att det är gårdagens ungdom som är ansvariga för hur det ser ut just idag. Just nu är det ju alltså vi...
*
Stänger bloggen för denna gång. Ha en bra vecka, var snälla mot varandra och gör nåt nyttigt... snart e de freda igen...

Sohva on paras mööpeli.

Tjena gänget!

Här är de första trevande stegen på denna nya bloggvandring. Var hälsade, gott folk. Vill genast passa på att tacka Sjundeå IF för förtroendet och ser fram emot en helt ny utmaning och en för mej helt annorlunda handbollssäsong. Inget lag, inga försäsongsturneringar, ingen press. Skitskönt, måste jag säga. Efter sex år med Sjundeås herrar, två år med Dicken, fyra år med Borgå Akilles och tre(onödiga?) år med KyIF så ser jag fram emot att njuta handboll i 7ndå, Karis, Krankkula. Nån gång kanske Britas, Myrtsi och Idrottshuset. Landslagets verksamhet blir ju också intressant att följa. Få se om man igen placerar matcherna i Vanda. Där har vi ju t.o.m. vunnit en gång. Mot England…

 Handbollssäsongen står för dörren och många förväntansfulla spelare och tränare intygar i dag att sommarträningen har varit stenhård, att laget sammansvetsats och att fjolårets misslyckande inte kommer att upprepas i år. På förbundets presskonferens bjuds det i vanlig ordning på en hel rad med mer eller mindre kvalificerat skitprat och båda journalisterna skriver…

Idrotten i Finland står i ett brytningsskede. Vi som alltid varit duktiga i de individuella sporterna har på det området tappat nästan allt. Vi har nån skidlöpare men var är spjutkastarna, löparna, rallyförarna, övriga motorgrenar,  brottarna, backhopparna, simmarna. Vår fri-idrott är ett skämt och våra idrottsledare och våra ekonomiska resurser stannade på 80-talet. Idrottspsykologer skulle, om de användes, ha ett stort jobb att öppna vår låsta mentalitet. En mentalitet där ingen mera är bäst när det gäller, ingen överträffar sig och ingen vinner nåt stort. Glada idrottsnyheter är en bristvara. Men…

… det här betyder ju att vi lagidrottare nu har ett gyllene läge att slå fram oss bland gräsrötterna. I Sverige, Norge och Danmark, i Tyskland, England och Frankrike, I Spanien, Italien och Portugal är lagidrottskulturen näst intill religiös. Fansen, media, sponsorer lever för sitt lag, man vildfestar segrar och man gräver kollektiva gravar vid förlust. Det är stort. I Finland är detta inte så djupt rotat, hockeyn har kanske kommit längst. Men man skall ju komma ihåg att det finns flera licensierade handbollsspelare i Tyskland än det finns hockeyspelare i världen…

Nu är tiden för handbollsförbundet att vakna. Vi följer med glädje korgbollen som med en vinst i dag når kvartsfinal i Litauen. Volleybollen spelar slutspel, ishockeyn tog guld i våras och HJK knackade miljonbygget Schalke i pannbenet. Nu måste vi hoppa på tåget och få hjälp av dessa grenar. Henrik Dettman och alla andra duktiga tränare har med en mångårig satsning på juniorer nått riktigt långt i denna globala sport. Jag tycker kanske att vi nog är på rätt väg, för vi har ju även fungerande landslagsverksamhet för både pojkar och flickor. Men jag talar om att förbundet måste kräva mera av föreningarna. Och hjälpa mera. Våra klubbar måste utvecklas genom att anställa kanslipersonal, utveckla ett tränarlicenssystem, att på en övergångsperiod se till att majoriteten av elitspelarna är minst halvproffs. Förbundet skall dessutom se till att hjälpa med marknadsföring, att skapa idoler, att aktivera medier. Det att FST inte mera sänder handboll är definitivt ett steg i fel riktning. Eller har Puigi Puikkonen nånting i bakfickan? Ett så här gyllene läge kan vi inte missa. Tiden är mogen att göra handbollen till något större och finare även här i Finland. Jag tänker inte i sammanhanget säga nåt negativt om de två lagsporter som far i väg med de stora talangerna från de olympiska lagidrotterna. Och med halltiderna. Jag tänker inte heller säga vilka två grenar jag menar. Men de två grenarna är lagidrottens cancersvulster och de hindrar utvecklingen. Det att idrottare väljer dessa grenar är de låga kraven på idrottslighet och en lätt väg mot stjärnorna. Bägge har dessutom en närmast barnslig internationell bredd. Jag väljer hellre att betona vikten av samarbete över förbundsgränserna. Vi skall alla glädjas över korisen, volleybollen och också ishockeyn. Samla all kunskap som finns i landet och gå tillsammans mot att utveckla lagidrottskulturen.

Ja tämän ensimmäisen Kulman viimeinen osio tuleekin sitten suomeksi. Tulen käyttämään molempia kotimaisia kieliä summittaisesti ja suunnittelematta.  Sarjat käynnistyy pian ja se on varma merkki siitä että kesä-11 lopullisesti on ohi. Odotan innolla pimeyttä, märkiä teitä, kynttilänvaloa, jopa joulua. Kun valo palaa maaliskuussa ratkaistaan tämän kauden mitalistit. Toivottavasti kiihkeissä merkeissä.  Kontaktia, tekniikkaa, tahtoa, tunnetta… Keskiviikkona ensimmäinen El Classicco. Karjaalla klo 19. BK vastaan Siuntio, Suomen Cup. Menen paikalle. Huomautan heti että BK:n kuulumiset huolestuttaa. Kun aikanaan päätettiin että Mikael Källman ei enää valmenna Karjaalla alamäki alkoi. Mikä suunnaton virhe antaa kaverin mennä. Kaikki tiedämme kuka on hallitseva mestari. Kaikki tiedämme minne suuri osa pelajista on siirtynyt Karjaalta. Joku on ehkä jopa vahingoniloinenkin kun BK ei enää ole niin vahvoilla. BK-46 on kuitenkin lajimme suurimpia kulmakiviä, josta pitää huolehtia. Aiheesta lisää myöhemmin.

Ja kouluruoka on hyvä.